The Courteeners: Van Der Graaff -video

No niinhän siinä sitten kävi, että The Courteenersin Anna-albumin seuraavaksi singleksi valittiin just se tämän tytön suosikkikappale: Van Der Graaff -single ilmestyy 3.5.

Videokseen biisi on saanut tällaisen klassisen, fanitytön sielua hellivän keikkavideon, joka varmastikin ärsyttä kaikkia niitä, jotka pitävät laulaja Liam Frayn puuhailuja lähinnä turhanpäiväisenä kukkoiluna (juuh, näitä tyyppejä löytyy). No, quality tune ja top lads, sanon minä sydämenkuvat silmissä. Kyllä Manchesteriin kaksi Liamia mahtuu.

Levy: The Courteeners – Anna

Ehdin pettyä manchesteriläisen The Courteenersin uuteen levyyn neljä kertaa ennen kuin aloin pitää siitä.

IMG_20130322_111212

Ensimmäinen pettymys tuli laulaja Liam Frayn uuden trenditukan muodossa jo paljon ennen levyn ilmestymistä. Jotenkin se etutöyhtö yhdistettynä nahkatakkiin sai tuomitsemaan koko (tulevan) levyn. Toinen pettymys liittyi sitten levyn rumaan kanteen, joka ei vain mitenkään istunut niihin toiveisiin, joita minulla levyä kohtaan oli. Kolmannen alakulon aiheutti debyyttisingle Lose Control, jonka perusteella aloin lähinnä pelätä tulevaa. No, ei kolmatta ilman neljättä: todellakin petyin koko levyyn ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen.

Mutta sitten löysin kaiken sen jumputuksen seasta upean Van Der Graaff -kappaleen, aloin kuunnella levyä uusin korvin ja tykästyin – siihen jumputukseenkin!

Oikeastaan jumputuksen tilalle sopisi paremmin termi ”poljento”. Tarmokas, parissa kappaleessa diskomainen poljento tekee levystä ryhdikkään ja rytmikkään. Tykkään jälleen kerran kovasti myös Frayn sanoituksista. Kahden edeltävän albumin tavoin Annalta löytyykin kivoja tarinoita (hankalista työtöistä) sekä kekseliästä kieltä – ja tietysti manchesteriläisellä aksentilla laulettuna. Myös uljaat kertosäkeet sekä kokonaisuutta tasapainoittavat upeat slovarit todistavat yhtyeen olevan Annaa edeltävän Falconin aikaisessa iskussa.

Aika mahtipontinen ja toisinaan jopa kikkaileva levy Anna toki on, jopa edeltäjäänsä verrattuna. Debyytin (St. Jude, 2008) suoraviivaisesta kitaraindiestä kuljettu matka on vielä pidempi. Alun hämmennyksen jälkeen Anna kuitenkin kuulostaa aika sykähdyttävältä.

Erityisesti olen tykännyt näistä kappaleista: Van Der Graaff, When You Want Something You Can’t Have, Save Rosmary in Time, The Sharks Are Circling.

Millaisia ajatuksia teillä muilla on levystä?