Blogin heinäkuu soittolistana

heinäkuunlista

Kaikki blogissa heinäkuun aikana soitetut tai muuten tunnelmoidut (ja Spotifysta löytyvät) kappaleet ovat nyt Spotifyssa mainiona soittolistana! Halusin pitää kronologian bloginäkyvyyden suhteen, ja kappas, lopputuloksena onkin mainio kesälista! Klikkaa kuvaa, omi lista, kuuntele, nauti ja muistele, mistä tämä blogi oli heinäkuussa tehty! Täydennän listan kuun viimeisten päivien postausten osalta vielä ensi viikolla.

Kesälevy: Sulk – Graceless

Joku saattaa muistaa, kuinka tammikussa 2011 kirjoitin vanhassa blogissani brittiläisestä, jostain vuodesta 2009 lähtien vaikuttaneesta  Ruling Class -yhtyeestä. Ihastelin tuolloin pari ep:tä tai jotain sellaista julkasseiden lontoolaisten baggyvaikutteita, heleitä kitaroita ja tarttuvia popkappaleita. Sitten kävi jotain hassua. Yhtye vetäytyi tekemään levyä, muttei sitten tullutkaan takaisin. Paitsi että tuli, Sulk-nimisenä.

sulk

Kuva Lilly Creightmore via

Itse tajusin yhtyeen ilmeisesti jo joskus 2011 vuoden lopussa tapahtuneen paluun vasta joskus tänä keväänä, kun aloin tutkailla, että mikäs yhtye se tämä Sulk on, josta parikin hyvän musiikkimaun omaavaa Facebook-kaveriani tykkää. No, sieltähän ne löytyivät vanhat tutut Flowers– ja If You Wonder -kappaleet YouTubesta vähän vähemmän rouheiksi soviteltuina. Jäin  sitten odottelemaan levyn ilmestymistä, mutta niin vain unohdn koko homman, kunnes sitten eräs lukija muistutti yhtyeen levystä toukokuussa tämän tekstin kommenteissa. Suosittelen vilkaisemaan tuon keskustelun.

Sulkin debyyttilevy Graceless ilmestyi oikeastaan jo huhtikuussa, joten en kyllä kehtaa myydä sitä minään uutena levyvinkkinä. Luultavasti levy on jo saanut osalle teistä hoitaa kevätlevyn virkaa. Itse olen tykännyt albumin kepeydestä ja heleiden kitaroiden tuomasta kirkkaudesta ja valoisuudesta erityisesti juuri nyt kesällä, joten brändätään siis kesälevyksi.

Nimenvahdos on tuonut Ruling Class -aikoihin verrattuna mukanaan ehkä sellaista pidemmälle vietyä tuotantoa sekä vielä korostetumpaa shoegazetunnelmaa. Tämä tekeekin yhtyeestä kovasti ajankohtaisen kuuloisen. Mutta toki  90-luvun, Riden ja sen sellaisten lisäksi tekemisessä kuuluu edelleen myös se  Stone Rosesin ja varhaisen The Charlatansin ainutlaatuinen baggyperimä, jonka edessä itse pari vuotta sitten herkistyin. Tällä hetkellä huomaan innostuvani myös joissakin kappaleissa vaikuttavasta, sellaisesta Vervestä muistuttavasta psykedeliasta (vrt. esim. Back in Bloom).

Pakko kuitenkin myöntää, että levyä vaivaa toisaalta pieni tasapaksuus, toisaalta pieni epätasaisuus. Tasapaksuus siinä mielessä, että sen hahmottomuus ja kasamaisuus aiheuttavat sen, ettei muutaman ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vielä oikein osaa nimetä tai tunnistaa biisejä. Tai osaa kertoa, mistä levy alkaa ja mihin se loppuu. Epätasaisuus siinä mielessä, että muutama kuuntelukerta paljastaa osan kappaleista melko mitäänsanomattomiksi.

Vaikka Graceless  ei mikään vuoden levy olekaan, on se ihan kiva. Sellainen mukava ja harmiton hengailukaveri. Ja kyllähän levyn hetkistä useampikin on onnistunut tuomaan elämään sitä kaivattua iloa.

Graceless Spotifyssa