Kirja: Sadie Frost – Crazy Days

I needed a distraction, a new identity – something for me. I found it in indie music. There was an air of excitement in London about a clutch of talented guitar bands like Pulp. The recession was ending and things were looking more dynamic in pop culture. Zoe [a friend] started going out with Steve Mackey, Pulp’s bass player. In 1994 she and I started to hang out with the band and I felt as if I was cutting edge again. I was introduced to their lead singer Jarvis Cocker, and Anthony Genn, another musician in the band. I felt I was back at the heart of the hip music scnene.

Anthony introduced me to Justine Frischmann and the other members of Elastica. I also met her cohort and muse Brett Anderson, lead singer of the hottest band on the block, Suede.

IMG_20130407_184428

Syy, miksi aikoinani hankin luettavakseni näyttelijä Sadie Frostin omaelämänkerran, löytyy juuri noista alun lainauksista. Toivoin saavani tämän aikansa it-tytön, Jude Lawn entisen vaimon ja brittipopsisäpiiriläisen kautta lähemmän kurkistuksen 90-luvun Lontoon musiikkimaailmaan.

Kyllähän tuota sisäpiiritietoa kirjan sivuille on tiputeltu, mutta harmikseni kirjan Crazy Days -nimi tuntuu lopulta viittaavan enemmän sekavaan ja levottomaan hippi-lapsuuteen ja monimutkaiseen suhteeseen huumeriippuvaisen taiteilija-isän kanssa kuin Frostin hulluihin brittipop-päiviin. Vaikka Powderin Pearl Lowe, Supergrassin Danny Goffeyn, Pulp ja kumppanit – erityisesti Frostin paras ystävä Kate Moss – vilahtelevatkin kirjan sivuilla, on kuvauksen painopiste Lontoon seurapiirielämän sijaan elämän muissa olennaisuuksissa. Nyt, useampi kuukausi kirjan lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että kirjassa oltiin jatkuvasti raskaana tai synnyttämässä.

sftekstinäyte

Then Steve from Pulp called me and asked me to be in their new video and I nearly fell over myself to say yes. — It was a track called ”Common People” and they wanted me to play a posh woman, idealised in the lyrics. — It became an iconic image of the times and an important part of Britpop history.

Frost vaikuttaa kirjan perusteella ainakin minun silmissäni paljon epäkiinnostavammalta hahmolta, mitä oletin. Sellaisella kiusallisella tavalla naiivilta, huomionhakuiselta ja epäkypsältä. Tai ehkä hän vain ei oikein osaa kuvata elämäänsä minua kiehtovalla tavalla. Jotenkin vain hölmösti toivoin, että kun kyseessä on kuitenkin tyyppi, joka oli siellä, missä aikoinaan tapahtui suuria, olisi hänen elämänkertansakin ollut vähemmän raskauspahoinvointia ja vähän vielä enemmän tätä:

Mainokset