He’s taking over me

miles kane_takingover

Tiedän. Näistä minun Miles Kanea ihailevista postauksista on uutisarvo ja jännittävyys kaukana. Mutta koska rakastan Miles Kanen lisäksi myös keikka- ja takahuonetaltioinneista koottuja musiikkivideoita, en mitenkään voi sivuuttaa konseptia, jossa nämä molemmat rakkaudet kohtaavat. Lähikuvia takahuoneessa peilailevasta Kanesta. Huh huh.

Kanen tänään ilmestyneen Taking Over -singlen nimikappale on muuten hyvä esimerkki siitä, kuinka ensalkuun vähän epäkiinnostavalta vaikuttanut rällätys saa tuoreesta videosta aivan uutta nostetta. Aika rock, etten sanoisi! Fanityttö kiittää.

Niin, sanoinko jo, että rakastan tällaisia keikkataltiointi-ilotulituksia? Ja Miles Kanea.

Mainokset

You inspire me

kaneweller

Kuva: Dean Chalkley

Paul Weller & Miles Kane. When old meets new.

What else can a poor boy do,

to live his whole life recless and blue?

And illusions in the dark

only add more fire in my heart.

———————————-

Fire in My Heart written by Miles Kane & Paul Weller

Blogin heinäkuu soittolistana

heinäkuunlista

Kaikki blogissa heinäkuun aikana soitetut tai muuten tunnelmoidut (ja Spotifysta löytyvät) kappaleet ovat nyt Spotifyssa mainiona soittolistana! Halusin pitää kronologian bloginäkyvyyden suhteen, ja kappas, lopputuloksena onkin mainio kesälista! Klikkaa kuvaa, omi lista, kuuntele, nauti ja muistele, mistä tämä blogi oli heinäkuussa tehty! Täydennän listan kuun viimeisten päivien postausten osalta vielä ensi viikolla.

Start every morning

1. Kuuntele laulu. Jotain,  joka muistuttaa siitä, mistä juuri sinun elämässäsi on kyse.

2. Pue päällesi jotain, missä tunnet olosi itsevarmaksi.

Tämän jälkeen ihan sama, mitä eteen tulee, selviät siitä kyllä. Jos alkaa epäilyttää, toista kohta 1.

I’m not like everybody else. You’re not like everybody else. Gotta be, gotta be ready for it, gotta be, gotta be ready for it!

Miles Kanen Don’t Forget Who You Are -albumista on tullut juuri niin tärkeä kuin toivoinkin. Se on hyväntuulinen ja rock, ja jaksaa muistuttaa siitä, millainen tyttö oikein haluan olla. Jotenkin levyn kuulee lahjakkaan ja omaan juttuunsa luottavan ihmisen tekemäksi.  Se vakuuttaa ja jaksaa innostaa alusta loppuun, jokaisen kappaleen kohdalla jollain tavoin. Itse asiassa jopa sen pari äkkiseltään heikompitasoiselta vaikuttavaa kappaletta näyttäytyy ihanina, kun vain malttaa avata korvansa sellaiselle vähän vaatimattomammalle kauneudelle.

Itse pidän aina myös siitä, jos levyltä löytyy muutama selkeä tähtihetki. Don’t Forget Who You Are, tämän Darkness in Our Hearts, Out of Control ja Bombshell – luottokappaleita kukin.

Don’t forget who you are

I’ll shine so hard, I’ll stand up high
These foolish ways, I know my place
My time is now, my time is now.

Kehuskelin jokin aika sitten blogin Facebook-sivulla Miles Kanen uutta singlebiisiä ja siihen tehtyä mainiota musiikivideota. Tämän uuden voimalaulun fiilistelyn piti jäädä siihen, mutta toisinpa kävi. Sen verran paljon kappale on kannustanut kevyempään hengittelyyn ja ryhdikkäämpään kävelyyn, etten vain mitenkään voi ohittaa sitä pelkällä Facebook-linkityksellä.

We won’t let our worries dictate who we are
Throw out the old towels,
we won’t let our worries dictate who we are
Don’t forget who you are

Niin, Miles Kane ei ainoastaan laula, vaan myös taputtaa olalle ja halaa. Valaa uskoa. Ja tekee sen hellyyttävän vilpittömästi. Isosaundinen laulu ja humaani video saavat oikeasti uskomaan, että jotain mahtista ja reilua on edessäpäin, kunhan vain olen uskollinen sille, mitä olen. Isoista murheista tulee pieniä ja pienistä iloista ihanan isoja. Tulee tunne, että hitsi, nyt annan sen kurjan eilisen, toissapäivän, viime kesän ja vuoden 2005 olla ja tarjoan uudelle ihanalle tilaa. Melko keväistä, melko maanantaita, eikö?