Maanantain olennainen

Täällä haikailtiin tänään aamusella 90-luvun näyttelijättärien ja ajan tyyli-ihanteiden perään. Kaipauslistalla mm. huoleton ja luonnollinen habitus, punaiselle matolle asti yltävä meikittömyys, yöpaitaa muistuttavat silkkimekot ja kapeat olkaimet. Tiedättehän? Nuori Liv Tyler, Winona Ryder… Jos ette, käykää ihmeessä lukemassa tuo Eeva Kolun mainio juttu. Ja muutenkin!

Meille 90-lukua musiikkimaailman kautta jäsentäville tulee naruolkaimista, yöpaidoista ja noh, melko huolettomasta rintaliivien käytöstä mieleen elegantin Gwyneth Paltrow’n sijaan kaksi vähemmän eleganttia sanaa: Patsy Kensit. Juuh, legendaarista.

patsy!
patsy2
patsy5

Näin olennaista tänään.

Kuvat via tumblr

He takes the day but I’m grown

karhupuistossa

And it’s ok, in this blue shade, my tears dry on their own.

Amy Winehousesta inspiroituneena olen yrittänyt innostua huivikokoelmastani, jota yleensä hyödynnän vähän turhan laiskanlaisesti.

Huivikasan lisäksi pöyhin viikonloppuna myös lehtikasoja. Kotoa löytyy nimittäin mukava pino musiikkilehtiä, joita kesän kuluksi ajattelin tutkailla läpi. Q-lehtiä ja Selectejä 90-luvulta ja sitten näitä uudempia brittipop-teemanumeroita, joista yhtä tässäkin kuvassa lueskelen.

Nuo paidattomat miehet eivät siis ole mitään sen paheellisempia kuin ihan vain Blur kuuluisassa vuoden 1991 topless-poseerauksessaan.

Huivi-inspiraation lisäksi kiitos Amylle myös otsikkoinspiraatiosta. Ja niin paljon kaikesta muustakin.

Ai niin: seuraa blogia Bloglovinin avulla

Monkey Boot business

monkeybootgroup2-1

monkeybootmens1

Kunhan tästä kesästä päästään, aion hankkia itselleni uudet kengät. Iänikuisten Dr Martensien ja Clarks Originalsien sijaan kiinnostaisi muuttaa askellus syyskelpoiseksi monkey bootseilla. Ellen sitten kesän aikana ala pitää niitä omaan habitukseeni liian skineinä.

Näiden kuvien kengät ovat George Cox -merkin Fred Perryn myytäväksi valmistamat, mutta mod-klassikoita löytyy toki muiltakin. Minun toiveena olisi nimenomaan Made in England -laatuiset.

Kuvat Fred Perry

I wish I was Leigthon Baines or Miles Kane

hattujahiukset

hiukset

alexa-chung-elle-uk-november-3

Ainahan se on mielessä, vimpan päälle leikelty tukka. Jos olisin poika, tietäisin tasan tarkkaan, mitä kampaukseltani haluan. Mutta tytölle, äääh, en tiedä. Vaihtoehdot tuntuvat joko tylsiltä ja tavanomaisilta tai vaihtoehtoisesti liian villeiltä ja väliaikaisilta. Miksi minun kaikki, kaikki hiusidolit ovat miehiä? Nyt pelkäänkin että poistun iltapäivällä kampaajalta taas sen iänikuisen polkkatukan kanssa.

Kuvat: Alexa Chung by David Vasiljevic, Elle UK, muut unknown

Merc Spring/Summer 2013

Tykkään kovasti näistä perinteikkään Merc-vaatemerkin mallistojen esittelyvideoista. Kahta edelistä mallistoa esiteltiin kaiken lisäksi yhden suosikkini, The Riflesin musiikin tahtiin. Vanhaa blogiani seuranneet varmaan muistavat tämän innostuksen.

Tässä kevät/kesä 2013 -videolla ei enää The Riflesiä kuulla, mutta toki musiikki ja sen luoma kehys ovat silti kohdillaan. Makuuni ehkä pikkuisen liian hattaraisista ja söpöilevistä vaatteista huolimatta löydän viedosta sellaista ihanan raikasta inspiraatiota omaan olemiseen, pukeutumiseen, musiikkiin, kesään…

Record Store Day p(l)us Desert Boots

clarks_originals_vinyl_f

clarks_originals_vinyl_m

Clarks Originals: Vinyl Desert Boot

Clarks Originals Proudly support Record Store Day: Continuing to celebrate our natural connection with authentic music scenes across the globe, we begin a new venture this spring, as proud supporters of Record Store Day 2013. — A collection of must-have vinyl inspired Desert Boots represent our Record Store Day dedication… (Lue lisää)

Ja tämä Record Store Day on tosiaan huomenna lauantaina. Jos kenkiä enemmän homassa kiinnostaa musiikki, niin tutustupas yhteistyössä mukana olevaan bändiin tai kurkkaa Johanneksen blogiin.  Niin ja tietty käy levykaupassa!

Kuvat Clarks Originals

My name is Coxon, Graham Coxon

IMG_20130406_214832(1)

IMG_20130406_215059(1)

Taianomaisia nämä muutamat vuoden päivät, kun kevätkenkien yhdistäminen villakangastakkiin on mahdollista – ja luontevaa. Rakastan duffelin ja Clarksien yhdistelmää, ja erityisesti siitä seuraavaa Graham Coxon -oloa. Kevättakin tarpeellisuudesta muistuttavassa vesikelissä on kiva hyvästellä talvi duffeli auki, raitapaita vilkkuen. Love you, Graham.

No+Distance+Left+Run+Blur+Documentary+World+av9EFSeE_SWl

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta sitten asuin Englannissa ja viimeistelin välivuottani au pairina. Oli vasta syttynyt Irakin sota, ja oli Tony Blair, joka ei ollutkaan enää yhtään niin rock kuin 90-luvulla.

Päivälleen kymmenen vuotta sitten – 14.4 – Blur julkaisi Out of Time -singlen sekä siihen tehdyn sodanvastaisuutta implikoivan musiikkivideon. Yhtyeen televisioesiintymisissä Damon Albarnin uniformuun kuuluivat tennarit, vihreät reisitaskuhousut ja tummansininen bleiseri. Tästä innostuneena myös minä julistin R-Collectionin reistaskuhousut popkelpoisiksi ja yhdistin ne Camdenistä hankittuun tummansiniseen vakosamettibleiseriin. Takin rintapielessä kannoin rintanappia – Grant Nicholasista inspiroituneena.

Kymmenen vuotta sitten myös näin Blurin ensimmäisen – ja toistaiseksi viimeisen – kerran livenä. Tosin ilman yhtyeestä vähän aiemmin lähtenyttä Graham Coxonia. No, näin sentään Coxonia paikanneen Simon Tongin. Loppuunmyydylle keikalle ostin lipun keikka-aamuna Astorian edessä pyörivältä toutilta. Kaupan moraalisuus ja laillisuus – ei paljoa kiinnostaneet.

Lähes yhtä paljon kuin sitä, onnistunko törmäämään sotakritiikille kasvonsa antaneeseen Albarniin sodanvastaisessa mielenosoituksessa, jännitin Graham Coxonin tähtihetken, Tenderin kohtaloa. Albarniin en törmännyt, mutta Tenderille sentään kävi hyvin. Keikalla Coxonin lauluosuudet hoitanut rumpali-Dave onnistui nimittäin tuomaan sympaattisuudellaan esitykseen jotain aivan erityisen hellää.

Tuolloin parikymppisenä en oikein osannut kuulla Out of Timen hienoutta. Onneksi sentään nyt – niin niin, kolmikymppisenä – kappale kuulostaa ihan älyttömän hyvältä. Mutta mites nuo Damonin reisarit?