Solo, why do you have to get so low

Olen aika varma, että olen postannut tämän veikeän televisiohetken i’mhappytobehertonightissa jolloinkin. Mutta. Puolustukseseni on todettava, etten tee tällaista toistoratkaisua laiskuuttani, vaan ihan vain todistaakseni väitteeni Travisin ajattomuudesta oikeaksi. Rakastettava Sing kappale, siihen tehty musiikkivideo kera kulttimaineen saavuttaneen ruokasodan sekä erityisesti yhtyeen Top Of The Pops -esiintyminen nimittäin tekivät onnelliseksi vuonna 2001 – ja vuonna 2013. Juuri nyt.

Tämän TOTP-hassuttelun – ja Franin mikrofoniin kiinnitetyn hummerin – avautuminen saattaa muuten vaatia alkuperäiseen Sing-videoon tutustumisen, jos se ei vielä ole tuttu. Video pyörii myös tämän esityksen taustalla.

Ajatonta ja kuolematonta, eikö?

Ajatonta ja kuolematonta on ilmeisesti myös teini-ikä. Muistan tuolloin 18-vuotiaana suhtautuneeni sietämättömällä vihalla ja kateudella ajatukseen Frania laulun kirjoittamiseen inspiroineesta salaperäisestä Nora-tyttöystävästä. Jos jo pelkkä laulu on näin herttainen, niin miten herttainen on tyttö?!

No sietämättömän herttainen tietysti. Turha varmaan manita, että suhtaudun asiaan edelleen samalla kypsyydellä ja aikuismaisuudella.

Mainokset

Koira, tuo ihmisen paras ystävä – omat koiravideosuosikit

27.7.2013. Siitä on nyt puolisen vuotta, kun meidän englanninspringerspanieli Thelma elikkäs Telmeri kuoli. Yli 14 vuotta kestänyt ystävyys oli kyllä sen moinen, että jos nyt tekisin laulun, tekisin sen Thelmasta. Käsittämättömästä lojaaliudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Tai ainakin täyttäisin videon koiraystävillä! Olkoon tämä vanhassa I’mhappytobeheretonight-blogissa reilu pari vuotta sitten kaukorakkauden aiheuttamassa ikävässä julkaistu teksti tällä kertaa omistettu kaikille uskollisille nelijalkaisille. Koska jokainen koiraystävä on musiikkivideotähteyden arvoinen!

Thelma, you shine like a star, if only you ever knew, you’re very uncool, but forever wonderful.

Teksti julkaistu täällä 13.1.2011:

Tässä postauksessa ei nyt ole paljoakaan järkeä, pistetään ikävän piikkiin: Thelma, olet parhain, hirvittävä ikävä! Onneksi ei tarvitse olla ihan koiratonna, vaikka se oma paras ystävä tassutteleekin matkojen päässä. Siispä, musiikkivideoiden koiraystäväsuosikit:

(Hah, jos tämä Sugarplum Fairyn koiravideo tuntuu liian kesyltä, biisistä on myös astetta tyylikkäämpi susiversio. Tuosta versiosta löytyy myös ne alun ja lopun kuumottavat Oasis-kitarat.)

Jos Lily Allenin 22 kertoo minusta, niin tämä The Crashin Star kertoo kyllä just meidän Thelmasta, maailman hölmöimmästä koirasta, jonka uncoolius menee niin pitkälle, että on jo coolia.

Start every morning

1. Kuuntele laulu. Jotain,  joka muistuttaa siitä, mistä juuri sinun elämässäsi on kyse.

2. Pue päällesi jotain, missä tunnet olosi itsevarmaksi.

Tämän jälkeen ihan sama, mitä eteen tulee, selviät siitä kyllä. Jos alkaa epäilyttää, toista kohta 1.

I’m not like everybody else. You’re not like everybody else. Gotta be, gotta be ready for it, gotta be, gotta be ready for it!

Miles Kanen Don’t Forget Who You Are -albumista on tullut juuri niin tärkeä kuin toivoinkin. Se on hyväntuulinen ja rock, ja jaksaa muistuttaa siitä, millainen tyttö oikein haluan olla. Jotenkin levyn kuulee lahjakkaan ja omaan juttuunsa luottavan ihmisen tekemäksi.  Se vakuuttaa ja jaksaa innostaa alusta loppuun, jokaisen kappaleen kohdalla jollain tavoin. Itse asiassa jopa sen pari äkkiseltään heikompitasoiselta vaikuttavaa kappaletta näyttäytyy ihanina, kun vain malttaa avata korvansa sellaiselle vähän vaatimattomammalle kauneudelle.

Itse pidän aina myös siitä, jos levyltä löytyy muutama selkeä tähtihetki. Don’t Forget Who You Are, tämän Darkness in Our Hearts, Out of Control ja Bombshell – luottokappaleita kukin.

Now I can’t think of air without thinking of you

Tämän kesäillan taakkana on ollut kipeät muistot ja menetetyt pelit. Lauluna on soinut oma henkilökohtainen kesähittini kahden vuoden takaa. Myrskyisä ja sydänsuruinen kesä, mutta lopulta myös – niin kuin lähes kaikki muistot ajan myötä – aika kultainen.

Voi kunpa, kunpa Arctic Monkeysin tulevalta levyltä löytyisi edes jotain tämän veroista. Jotain, joka kultaa muistot, haikailut, kaipailut ja menetykset vielä aikaakin paremmin.

And do you look into the mirror to remind yourself you’re there
or have somebody’s good-night kisses got that covered?
Well I’m not being honest, I pretend that you were just some lover

Ja yksinäiseen kesäiltaan yksinäisenä hakkaamaan jäävä rumpukomppi. Kultaista, vielä tänäkin kesänä.

Eikä enää niin kipeää.

Well I’ve found a better method of pretending you were just some lover.

Start Anew

Maanantaina ilmestynyt Beady Eyen kakkosalblumi BE on herättänyt vähän sekavanomaisia tuntemuksia. Kokonaiskuva ja levyn musiikilliset ansiot eivät vielä näyttäydy kirkkaina, joten levystä tykkääminen riippuu tällä hetkellä muutaman vaikutuksen tehneen kappaleen varassa.

BE:n kuuntelua tahdittanut väsyminen omaan tämänhetkiseen elämään ehkä pääsyy siihen, että nimenomaan Start Anew tuntuu juuri nyt levyn kappaleista omimmalta.

Niin, kuinka monta uutta alkua tai toivetta onnistuneesta muutoksesta ihmiselämään mahtuu?

Ehkä yksi vielä.

You gotta make it happen

oasiscig

Viikonloppu on tehnyt tehtävänsä: olo on levännyt ja inspiroitunut. Visioit oman elämän suunnasta, niistä itseä eniten kutkuttavista jutuista ja toiveista, näkyvät kirkkaina ja maukkaina.

Ihmeellisintä tässä on se, etten ole viikonlopun aikan tehnyt juuri muuta kuin maannut sängyllä ja vähän hölkkäillyt. Niin ja kuunnellut musiikkia. Levykaupalla.

Silti olo on kuin olisin rocklyriikoiden sijaan lukenut, en yhden, vaan kaksi self help -opasta.

Tässä sängyllä musiikin tahtiin makoillssani tajusin muun muassa sen, että minussa on kaikki se tieto ja taito, jota tarvin ollakseni onnellinen. Minun ei tarvitse odottaa mitään, löytää mitään, ei edes etsiä mitään, kunhan vain alan elää sitä elämää, jota onnellinen minä eläisi. Just nyt. Kyllä Alexa Chung -tukka nyt, eikä vasta mallinmitoissa (eli ei ikinä, niinpä). Ei cigarettes & alcohol, kyllä verkkatakkeja, ysärifarkkuja ja kameran linssin kohdistamista ihaniin yksityiskohtiin.

Kitaran näppäilyä – tai minkä tahansa muun! – vaikka taitoa ei olisi nimeksikään.

Paljon loistavaa rakkautta – let me be the one, that shines with you. Eniten isoja missioita ja itsevarmuutta. ”I wanna be The Man.” Tai The Miia, paras versio itsestäni. Rokkitähti omalla tavallani.

”I take it fucking serious, my role. I’m a fucking rock star, and you better fucking look like one or fuck off.

Kuunnelkaa itseänne ja idoleitanne. Miiam Gallagher kuittaa.