He takes the day but I’m grown

karhupuistossa

And it’s ok, in this blue shade, my tears dry on their own.

Amy Winehousesta inspiroituneena olen yrittänyt innostua huivikokoelmastani, jota yleensä hyödynnän vähän turhan laiskanlaisesti.

Huivikasan lisäksi pöyhin viikonloppuna myös lehtikasoja. Kotoa löytyy nimittäin mukava pino musiikkilehtiä, joita kesän kuluksi ajattelin tutkailla läpi. Q-lehtiä ja Selectejä 90-luvulta ja sitten näitä uudempia brittipop-teemanumeroita, joista yhtä tässäkin kuvassa lueskelen.

Nuo paidattomat miehet eivät siis ole mitään sen paheellisempia kuin ihan vain Blur kuuluisassa vuoden 1991 topless-poseerauksessaan.

Huivi-inspiraation lisäksi kiitos Amylle myös otsikkoinspiraatiosta. Ja niin paljon kaikesta muustakin.

Ai niin: seuraa blogia Bloglovinin avulla

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”He takes the day but I’m grown

  1. Haa, minäkin keräilin nuorena tyttönä brittipop-sisältöisiä Q-lehtiä kirppiksiltä… Kulttuuriaarteita! :D Onneksi on boksi vielä tallessa <3

  2. Korkeakultuuri-! :D Tuollaisiin bokseihin on kyllä tallentunut sellaista kulttuurihistoriaa, että ai ai. Muista helliä ja pitää hyvänä!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s