Kirja: Sadie Frost – Crazy Days

I needed a distraction, a new identity – something for me. I found it in indie music. There was an air of excitement in London about a clutch of talented guitar bands like Pulp. The recession was ending and things were looking more dynamic in pop culture. Zoe [a friend] started going out with Steve Mackey, Pulp’s bass player. In 1994 she and I started to hang out with the band and I felt as if I was cutting edge again. I was introduced to their lead singer Jarvis Cocker, and Anthony Genn, another musician in the band. I felt I was back at the heart of the hip music scnene.

Anthony introduced me to Justine Frischmann and the other members of Elastica. I also met her cohort and muse Brett Anderson, lead singer of the hottest band on the block, Suede.

IMG_20130407_184428

Syy, miksi aikoinani hankin luettavakseni näyttelijä Sadie Frostin omaelämänkerran, löytyy juuri noista alun lainauksista. Toivoin saavani tämän aikansa it-tytön, Jude Lawn entisen vaimon ja brittipopsisäpiiriläisen kautta lähemmän kurkistuksen 90-luvun Lontoon musiikkimaailmaan.

Kyllähän tuota sisäpiiritietoa kirjan sivuille on tiputeltu, mutta harmikseni kirjan Crazy Days -nimi tuntuu lopulta viittaavan enemmän sekavaan ja levottomaan hippi-lapsuuteen ja monimutkaiseen suhteeseen huumeriippuvaisen taiteilija-isän kanssa kuin Frostin hulluihin brittipop-päiviin. Vaikka Powderin Pearl Lowe, Supergrassin Danny Goffeyn, Pulp ja kumppanit – erityisesti Frostin paras ystävä Kate Moss – vilahtelevatkin kirjan sivuilla, on kuvauksen painopiste Lontoon seurapiirielämän sijaan elämän muissa olennaisuuksissa. Nyt, useampi kuukausi kirjan lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että kirjassa oltiin jatkuvasti raskaana tai synnyttämässä.

sftekstinäyte

Then Steve from Pulp called me and asked me to be in their new video and I nearly fell over myself to say yes. — It was a track called ”Common People” and they wanted me to play a posh woman, idealised in the lyrics. — It became an iconic image of the times and an important part of Britpop history.

Frost vaikuttaa kirjan perusteella ainakin minun silmissäni paljon epäkiinnostavammalta hahmolta, mitä oletin. Sellaisella kiusallisella tavalla naiivilta, huomionhakuiselta ja epäkypsältä. Tai ehkä hän vain ei oikein osaa kuvata elämäänsä minua kiehtovalla tavalla. Jotenkin vain hölmösti toivoin, että kun kyseessä on kuitenkin tyyppi, joka oli siellä, missä aikoinaan tapahtui suuria, olisi hänen elämänkertansakin ollut vähemmän raskauspahoinvointia ja vähän vielä enemmän tätä:

Koira, tuo ihmisen paras ystävä – omat koiravideosuosikit

27.7.2013. Siitä on nyt puolisen vuotta, kun meidän englanninspringerspanieli Thelma elikkäs Telmeri kuoli. Yli 14 vuotta kestänyt ystävyys oli kyllä sen moinen, että jos nyt tekisin laulun, tekisin sen Thelmasta. Käsittämättömästä lojaaliudesta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Tai ainakin täyttäisin videon koiraystävillä! Olkoon tämä vanhassa I’mhappytobeheretonight-blogissa reilu pari vuotta sitten kaukorakkauden aiheuttamassa ikävässä julkaistu teksti tällä kertaa omistettu kaikille uskollisille nelijalkaisille. Koska jokainen koiraystävä on musiikkivideotähteyden arvoinen!

Thelma, you shine like a star, if only you ever knew, you’re very uncool, but forever wonderful.

Teksti julkaistu täällä 13.1.2011:

Tässä postauksessa ei nyt ole paljoakaan järkeä, pistetään ikävän piikkiin: Thelma, olet parhain, hirvittävä ikävä! Onneksi ei tarvitse olla ihan koiratonna, vaikka se oma paras ystävä tassutteleekin matkojen päässä. Siispä, musiikkivideoiden koiraystäväsuosikit:

(Hah, jos tämä Sugarplum Fairyn koiravideo tuntuu liian kesyltä, biisistä on myös astetta tyylikkäämpi susiversio. Tuosta versiosta löytyy myös ne alun ja lopun kuumottavat Oasis-kitarat.)

Jos Lily Allenin 22 kertoo minusta, niin tämä The Crashin Star kertoo kyllä just meidän Thelmasta, maailman hölmöimmästä koirasta, jonka uncoolius menee niin pitkälle, että on jo coolia.

Blogin heinäkuu soittolistana

heinäkuunlista

Kaikki blogissa heinäkuun aikana soitetut tai muuten tunnelmoidut (ja Spotifysta löytyvät) kappaleet ovat nyt Spotifyssa mainiona soittolistana! Halusin pitää kronologian bloginäkyvyyden suhteen, ja kappas, lopputuloksena onkin mainio kesälista! Klikkaa kuvaa, omi lista, kuuntele, nauti ja muistele, mistä tämä blogi oli heinäkuussa tehty! Täydennän listan kuun viimeisten päivien postausten osalta vielä ensi viikolla.

Perjantai-biisi: Robin You Lie

Joskus käy niin mukavasti, että täysin yllättäen ja odottamatta törmää uuteen yhtyeeseen, joka säväyttää ja inspiroi. Toissa kesänä tuollaisen ainakin puolityrmäävän kolauksen aiheutti walesiläinen Houdini Dax ja heidän tuolloin tuore You Belong to Dax Darling -debyyttinsä. Taitavaa pop- ja rock-musiikin kulta-aikojen ammentamista raikkaalla nuoruuden vimmalla. Siinä se kesä menikin, tämä Robin You Lie -kappale korvissa, ”I belong to Houdini Dax!” -riemua huudellen.

Uusi kesä, vanhat muistot. Jotka saivat miettimään, että mitäköhän näille Cardiffin teini-ikäisille mutanttirokkareille tällä hetkellä kuuluu. No, yhtye keikkailee ahkerasti, ilmeisesti valmistelee toista albumiaan ja on julkaissut yhden uuden singlen (tämä varsin kelpo Heavy Tease).

Mutta tässä siis, uusi kesä, vanhat suosikit. Hyvää uutta perjantaita!

Marmalade Sky – Last Ethical Hooligan

Huomaan, että mitä lähemmäs viikonloppua edetään, sitä ärhäkämpi ja rokimpi olo mulle tulee. Alkuviikosta olin vielä nimittäin sitä mieltä, ettei vielä täyspitkää julkaisemattomana pikkubändinä vaikuttava Marmalade Sky kyllä tällä Last Ethical Hooligan -kappaleella, sen levottomuudella ja tasapaksuudella maailmaa tai edes Britanniaa valloita.

Mutta niinpä vain nyt torstaina huomaan jo vähän innostuvani. Kai ne on nuo Kasabianista muistuttavat taustalaulu-aa-aat tai ehkä videolla vilahtavat Adidaksen Gazellet, jotka alkavat vaikuttaa… Tai sitten laulussa ihan oikeasti on sitä kiehtovaa itsevarmuutta, röyhkeyttä ja särmää, mitä nyt olen siinä kuulevinani.

Kapple löytyy yhtyeen juuri julkaistulta kolmen kappaleen ep:ltä.

The View Helsinkiin!

No eipä tosiaan saanut ihan mitä tahansa päätöstä tämä keskiviikko, kun iltasella kuulin uutisen skottiyhtye The View’n Suomen-vierailusta. Te indieveijarit! Yritäpä tässä riemussa nyt sitten muistaa, että marraskuuhun on vielä aikamoinen matka. Ai että, on tämä kyllä niin magic magic! Mahtavaa!

The View (UK)
Pe 1.11.2013 Helsinki, Kuudes Linja
Liput ennakkoon 11,50 euroa Tiketistä 26.7 alkaen