Maanantaina ilmestynyt Beady Eyen kakkosalblumi BE on herättänyt vähän sekavanomaisia tuntemuksia. Kokonaiskuva ja levyn musiikilliset ansiot eivät vielä näyttäydy kirkkaina, joten levystä tykkääminen riippuu tällä hetkellä muutaman vaikutuksen tehneen kappaleen varassa.
BE:n kuuntelua tahdittanut väsyminen omaan tämänhetkiseen elämään ehkä pääsyy siihen, että nimenomaan Start Anew tuntuu juuri nyt levyn kappaleista omimmalta.
Niin, kuinka monta uutta alkua tai toivetta onnistuneesta muutoksesta ihmiselämään mahtuu?
Ehkä yksi vielä.
She's not anyone 
Ihan ok levy lopulta, kunhan ei odota oikeastaan yhtään mitään hohdokasta. Muutamia mukavia melodioita ja tunnelmointeja, mutta rokkenrolliahan tässä ei ole enää nimeksikään. Rokkenrollin takia sitä Oasista kuitenkin kuunneltiin ja kuunnellaan. Olen sataprosenttisen varma, että jää viimeiseksi tällä nimellä tehdyksi albumiksi, oli jatko sitten Oasiksen paluu tai jotain ihan muuta.
Kiitti kommentista!
Kelpo, nimenomaan. Itse asiassa parempi, mitä ekat julkaistut biisit antoi odottaa. Jotain levyssä on sellaista, mistä tykkään paljon. Minkä takia levy on saanut pyöriä nyt jo muutaman päivän ees taas. Ehkä ne muutamat vähän säväyttävämmät kappaleet, ehkä Liamin uudenlainen tapa laulaa… Tai älppäriversion upeat kannet :D Tasaisuus tekee levystä sellaisen hyvän taustamusiikin, joka ei pakota sen isompaan kuunteluun. Näitäkin levyjä tarvitaan.
Hmmm, hyvä veikkaus yhtyeen kohtalosta. En tyrmää. Äkkiseltään tulee mieleen, että Andy ainakin vois kaivata jotain muuta… taitoihinsa paremmin istuvaa, ehkä.
Tasaisuus ja hissi…ei kun siis taustamusiikiksi sopivuus ovat ihan hyviä määreitä. En vaan millään haluaisi, että aikoinaan miehistä parhaat taantuvat tällaisiksi Radio Nova -miellyttäjiksi.
Oi oi, itse en vielä ihan noin hälyttävänä pitänyt tilannetta, vaikka toki sen tietyn terän ja kunnianhimon huomaankin puuttuvan. Toisaalta esimerkiksi tykkään siitä, että sovituksissa kuulee ehkä asteen verran luovempaa ajattelua kuin esim. debyytillä – tai Novalla ;)
Tuli tästä mieleen, että Liam on kyllä siitä vekkuli, ettei koskaan näe tai myönnä virheitään, vaan tinkaa kaikki tekemisensä aina hyväksi ja oikeaksi (vrt. kommentit Be Here Nowsta).
En odottanut tältä levyltä mitään muuta, kuin Liamin vokaaleja. Face the crowded, iz rite, shine a light & start a new on ihan ok. Kunpa kaikki ei olisi niin modernia ja jokainen soitin, sointu, rytmi, vokaaliäänne jne. hiomalla hiottua. Keikka olis kiva. Tukholmaankin asti voisin mennä, jos olis klubikeikka tarjolla.
Totta, onhan tuossa hiottu, kliininenkin tunnelma. Liam kuulostaa jotenkin muuttuneelta, mutta ei kuitenkaan siltä, että olis mennyt laulajana eteenpäin, tylsemmältä ja särmättömämmältä vain, ehkä. Tavallaan tykkään siitä, että tuotantoprosessi on selkeästi tuonut levyyn jotain sellaista musikaalisuutta, moniuloitteisuutta. Siltikin joku tarttumapinta puuttuu. Kuten sanoit, jotain hiomalla hiouttua levy huokuu. En silti leimais katastrofiksi, perus ok.