Kesälevyvinkki: The View – Seven Year Setlist

Minun piti jakaa tämä kesälevyvinkki jo pari päivää sitten, mutta keskiviikosta tulikin spontaani leffailta (The Bling Ring, ei kyllä mikään huippu) ja eilinen meni remppaillessa. Toisaalta, eipä juhannusaatto paljoa tämän levyn hohtoa himmennä.

Skotlantilainen The View julkaisi vähän aikaa sitten kokoelmalevyn, joka kantaa nimeä Seven Year Setlist. Nimensä mukaisesti kyseessä on todellista keikkailtaa mukaileva setti yhtyeen kappaleita seitsemän vuoden ajalta. Joukossa on myös kolme ihan uutta kappaletta: Kill Kyle, Dirty Magazine ja tämä Standard-singlebiisi, joka on hyvää vauhtia lunastamassa kesän symppiskappaleen paikkaa (vaikka videon loppu ei symppis olekaan).

Täytyy kyllä sanoa, että The View on yksi suurimmista indie-suosikeistani ja ehdoton luottoyhtyeeni, kun kaipaan sympaattisuuden ja vilpittömyden äärelle. Näitä indiepopin hyväntuulisia sanansaattajia vain on yksinkertaisesti mukava kuunnella – suurin osa yhtyeen kappaleista kun vaikuttaa tunnelmaa ja mielialaa kohottavasti. Ihanan aitoa ja konstailematonta.

Kesä ja 21 huippu poppiraitaa skottiaksentilla somistettuna – ai että mikä konsepti! Käypi juhannussoittolistasta ihan sellaisenaa.

Tämän vanhan supersuosikin siivittämänä hyvää juhannusta!

Arctic Monkeys – Do I Wanna Know?

Niin, mitenkäs tämä uusi Arctic Monkeys? AInakin tuo videotaide vie aika hyvin huomion kappaleen kuuntelulta.

Toisin kuin monilla muilla, minulla ei sinänsä ole mitään yhtyeen nykylinjaa vastaan. Itse asiassa yhtyeen vimeisin Suck It and See -albumi on minusta todella, todella mainio levy. Jopa niin mainio, että siitä on tullut tärkeä. Oikeastaan välillä sitä kuunnellessa vähän jopa ihmettelen puheita yhtyeen muuttumisesta, siis muiltakin osin kuin ulkoiselta habitukselta (no en minäkään tietenkään Alexin nykyisestä hiustyylistä tykkää).

Niin tai näin, tästä laulusta en kuitenkaan voi väittää pitäväni, vielä ainakaan. Jotenkin niin laahaava. Lisäksi nuo korkeammalta kajahtavat Do I Wanna Know -huutelut tökkivät – ja vievät ajatukset jonnekin timberlake-maailmaan. Tai muualle, rokki-Amerikkaan. Tällä kertaa ollaan siis jo aika kaukana siitä Arctic Monkeysta, jonka haluan tuntea.

Tosin, hyvä melodiakulku kertosäkeessä sekä se, että yhtye kuitenkin osittain kuulostaa itseltään sentään jättävät toiveen siitä, että ehkä oikea aika ja paikkaa saa meissä aikaan jonkinlaisen matchin.

Viisi kertaa Blur

Jaoin viime viikon lopulla muutaman suosikkini Blurin ei-singlekappaleista. Tässä vielä näin keikka-aamun kunniaksi se tunnetumpien ja soitetumpien kappaleiden parhaimmisto, siis minun mielestä. Oho, melko herkkä joukko!

For Tomorrow – Minulle tämä – ja muu Modern Life Is Rubbish – on aika lailla yhtä kuin Blur ja yhtä kuin brittipop. Upea levy ja yksi upeimmista kappaleista ikinä.

End of a Century – Toinen aikakausianthem. Parklife-albumin tähtihetki.

Beetlebum

Chemical World – yksi todistus lisää Modern Life Is Rubbishin voimasta.

To The End

Vaikka itselle tärkeitä ja muuten mahtavia kappaleita on enemmänkin, on tällaiset erityismerkitykselliset loppujen lopuksi aika helppo nimetä. Voihan toki olla, että esimerkiksi tämän illan keikan jälkeen top 5 muuttuu.

Start Anew

Maanantaina ilmestynyt Beady Eyen kakkosalblumi BE on herättänyt vähän sekavanomaisia tuntemuksia. Kokonaiskuva ja levyn musiikilliset ansiot eivät vielä näyttäydy kirkkaina, joten levystä tykkääminen riippuu tällä hetkellä muutaman vaikutuksen tehneen kappaleen varassa.

BE:n kuuntelua tahdittanut väsyminen omaan tämänhetkiseen elämään ehkä pääsyy siihen, että nimenomaan Start Anew tuntuu juuri nyt levyn kappaleista omimmalta.

Niin, kuinka monta uutta alkua tai toivetta onnistuneesta muutoksesta ihmiselämään mahtuu?

Ehkä yksi vielä.

Vähän epätavallisempi Blur-lista

Viikko Provinssiin ja Blurin keikkaan! Lähtölaskennan kunniaksi ja valmistelujen tueksi kokosin Spotify-listan – vähän jännittävämmän sellaisen. Halusin nimittäin seikkailla sen tavanomaisimman ulkopuolella jättämällä listalta pois kaikki hitit ja singlejen a-puolet (paitsi uusimman ja ehkä tuntemattomimman Under the Westwayn). Vaikka vähän kyllä  sattui tehdä Blur-lista, jolta ei löydy For Tommorrow’ta… Halusin myös pitää listan maltillisen kokoisena, joten moni suosikki jäi odottelemaan vuoroaan. Listalle päätyi lopulta 13 itselle tärkeää tai muuten mieluisaa kappaletta.

Se, onko tällä listalla mitään tekemistä ensi perjantain keikan kanssa, onkin sitten toinen juttu. Veikkaan, että livesetistä löytyy listan kappaleista maksimissa kaksi, tyyliin Trimm Trabb ja Under the Westway. Löytyykö tällaisesta singlelistan ulkopuolisesta kokoonpanosta sinun suosikkeja?

Monkey Boot business

monkeybootgroup2-1

monkeybootmens1

Kunhan tästä kesästä päästään, aion hankkia itselleni uudet kengät. Iänikuisten Dr Martensien ja Clarks Originalsien sijaan kiinnostaisi muuttaa askellus syyskelpoiseksi monkey bootseilla. Ellen sitten kesän aikana ala pitää niitä omaan habitukseeni liian skineinä.

Näiden kuvien kengät ovat George Cox -merkin Fred Perryn myytäväksi valmistamat, mutta mod-klassikoita löytyy toki muiltakin. Minun toiveena olisi nimenomaan Made in England -laatuiset.

Kuvat Fred Perry