Wardrobe essentials

damonpolo1

amyw

ECHOBELLY PHOTO:TOM SHEEHAN/TS-LFI

Fred Perry -pikee. Mieluiten kaksinappisena ja Made In England -lapulla.

Echobelly-kuva: Tom Sheehan/TS-LFI, muut unknown

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Wardrobe essentials

  1. Ootko sattumoisin ihmetellyt, mihin The Ruling Class -niminen post-baggy-yhtye mahtoi kadota? Minä ainakin. Jossakin vaiheessa tapahtunut nimenvaihdos onnistui melkein hämäämään, mutta lukemassani levyarvostelussa mainittiin pari sen verran tuttua biisin nimeä, että lamppu syttyi. Yhtyeen nimi on nykyään Sulk, ja ovat siis juuri julkaisseet albumin nimeltä Graceless.

  2. Joo! Tajusin tämän jokin aika sitten, kun joku hyvän musiikkimaun omaava facebook-ystävä tykkäsi Sulkista ja sitten tsekkasin, että mikäs se tämmönen. On pitänyt kirjoittaa Sulkista blogiinkin. Mutta siis, sama porukka kuin Ruling Class. Esim. se Flowers-biisi, josta kirjoitin vanhaan blogiini jotain pari vuotta sitten, julkaistiin ilmeisesti nyt huhtikuussa singlenä ja oikein videon kera! Mutta hyvä meininki, ja kiva etteivät oikesti kadonneet!

  3. Levylle lopulta päätyneistä vanhoista kappaleista Sleeping Beauty ja Flowers miellyttävät edelleen. Sen sijaan minusta bändin paras kappale Marian Shrine ei valitettavasti oikein futaa albumiversiona. Eipä levyllä ehkä muutenkaan ihan kuuhun mennä, mutta ihan kivaa retroilua kuitenkin.

    • Itse en ole vielä levyä kuunnellut kovin omistautuneesti. If You Wonder oli aikoinaan oma suosikki Flowersin ohella, se näköjään on levyllä. En tiedä, olisko sekin jotenkin vähän pliisumpi kuin mitä muistin? Tavallaan tykkään meiningistä, mutta ehkä homma toimii enemmän ideatasolla kuin käytännössä. Eli samaa mieltä siinä, ettei levy mikään mestariteos ole. Mietin, että voiko ola niin, ettei tätä genreä enää oikein saada totetettua täysin onnistuneesti? Jotenkin sitä taikaa, mikä ”alkuperäisiin” juttuihin liittyy, on niin vaikea tavoittaa näin postuumisti. Ja jotenkin tuo nimenvaihdo, mutta samat kappaleet -meininki hämmentää vähän.

      Hei, kiitti hirvittävästi, kun nostit yhtyeen esiin,innostuin aivan kuuntelemaan ja analysoimaan :)

  4. Aiempiin biisiversioihin nähden levy kuulostaa vähän siltä kuin se olisi tieten tahtoen vedetty ihme shoegazing- (kitarat paikoitellen melkein kuin Riden varhaisilta levytyksiltä) ja post punk (basso ja rummut kumisee itsetarkoituksellisen tunkkaisesti) -filttereiden läpi. Bändille sopi mielestäni paremmin helisevämpi ja raikkaampi tyyli. Kyllä levy hiljalleen tuntuisi kuitenkin paranevan kokonaisuutena.

    Sanoisin että näistäkin reilun parinkymmenen vuoden takaisista aineksista voi joku keittää vielä käänteentekevän sopan. Rokin soittamisessa kun on harvoin kyse pyörän keksimisestä kokonaan uudelleen. Se on vaan hemmetin harvoin, kun uusi orkesteri onnistuu sekä nyysimään sopivasti vanhoja juttuja, naittamaan ne yhteen parin ajankohtaisen jutun kanssa ja yhdistämään koko homman vielä muutamaan omaan ideaan. Ei kai siinä rokkenrollin pelastamisessa loppujen lopuksi muusta ole kyse.

    • Totta, se kiva heleys ja ilmavuus äänimaailmasta puuttuu, mikä oli leimaavaa ja raikasta Ruling Classissa. Esim. Flowersin kitarasoundit on aivan erifiiliksiset nyt. Raskaampi tunnelma. Kaikenlaisia shoegazeyhtyeitä on pari vuotta syntynyt kuin sieniä sateella, siksikin olisi ollut jotenkin mainiota jos yhtye olisi rohkeammin baggy. Mutta täytyy sanoa, että tykkään monista yhtyeen biiseistä, niinku kappaleina. Ja hei, sulla on kyllä osuvaa ja taitavaa analyysia!

  5. Täytyypä sanoa, että olen sittemmin lämmennyt lisää Graceless-levylle, eikä tyylin hienoinen vaihtaminenkaan tökkäse niin pahasti kuin alussa. Niinhän se tuppaa lähes aina olemaan, että ekana kuullut versiot biiseistä on niitä oikeita, kunnes toisin todistetaan. Albumi soljuu kuitenkin jo ihan sujuvasti alusta loppuun, vanhat tutut kipaleet muiden muassa.

    Tosiaan, eri vivahteilla sävytetty kenkiintuijottelukin voi genrenä ihan hyvin. Viime vuonna varsinkin Toy pääsi yllättämään tosi mainiolla debyytillään. Samoin esim. Hookworms, Cheatahs ja By the Sea jatkavat ihan pätevästi näitä perinteitä.

  6. Mullekin se on ollut sellainen ihan kiva kevätlevy. Ei mikään hittijuttu, mutta semmonen, joka on ihan kiva laittaa soimaan. Ja mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä paremmin oppii tuntemaan kappaleet. Jotenkin tuntuu, että tässä genressä on vähän ongelmana se, ettei yksittäiset biisit heti oikein sytytä ja erotu edukseen, vaan kaikki materiaali kuulostaa aluksi jotenkin tasapaksulta ja samanlaiselta. Sulkilla ehkä niinkin kappaletasollakin kiinnostavaa juttua.

    Nuo sinun mainitsemat yhtyeet on kaikki aika vieraita. Kirjaan nimet siis kiitollisena muistiin :)

  7. Kiinnostuksen herättämiseksi tai vaihtoehtoisesti karkottamiseksi kyseisten nimien musiikillista viitekehystä voisi hahmotella vaikka seuraavasti:

    Toy – krautrock, Ride ynnä muu ysärituijottelu, Primary Coloursin aikainen Horrors (tsek vaikka kappaleet Motoring ja Kopter)
    Hookworms – Hawkwind, Primal Scream, Spacemen 3 (Away/Towards ja Preservation)
    Cheatahs – Ride, Swervedriver, Dinosaur Jr, Teenage Fanclub (The Swan ja Froshed)
    By the Sea – varhainen Verve, Shack, Cocteau Twins, Slowdive, Stone Roses (By the Sea ja Eveline)

    • Vautsi! Kiitti! Lupaavat kehykset kyllä! Ei pelkoa karkottumisesta.

      P.S. Ihastuin tänään letkeän puistohengailun aikana Diamonds in Ashesiin :)

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s