Klara vappen, bara vatten ja Suede!

Mihin tarvitaan vappujuhlia, jos kotoa löytyy levy mi’ sieluain hellii! Nyt kun vihdoin ehdin rakastua Sueden Bloodsports-paluualbumiin, voi olla että yhtyeen seurassa menee ohi vielä huomiset prostestipuheet ja munkkikahvitkin. Huikeinta levyssä nimittäin on, että sen jälkeen haluaa tietää Suedesta ihan kaiken. Taas.

Ja tämä tietysti tarkoittaa mainion Love and Poison -bändielämänkerran kertausta.

Toiseksi huikeinta levyssä on sen ensimmäinen puolikas, toisin sanoen sen viisi ensimmäistä kappaletta. Näistä levyn isot hetket, Barriers ja It Starts And Ends With You, ovat tietysti äärimmäisen minua, sehän on selvä. Näiden eniten tältä päivältä kuulostavien kappaleiden takuutoimivat kertosäkeet ja turvalliset melodiat saattaisivat jonkun paluuta tekevän yhtyeen käsissä vaikuttaa sieluttomilta, mutta eipä kyllä nyt. Tai sitten minä vain olen helppo.

Snowblind kitaroineen taas on jotenkin niin alkuaikojen Suede, että voi säikähdys! Ja Sabotagessa kiehtoo sama mystisyys ja dramaattisuus kuin vuoden 1994 We Are The Pigs -klassikossa. Vielä kun bongataan Hit Me -kappaleen tavaramerkki-lalalaat, niin kyllä kelpaa kuunnella. Itseltään kuullostava yhtye, jolla on jotain uuttakin tarjottavaa.

Vaikka levyn loppu ei olekaan mielestäni yhtä väkevä kuin sen alku, ei sen kummemman kritiikin jakaminen tunnu lainkaan kiinnostavalta. En nimittäin koe, että yhtyeen tarvitsisi todistella minulle mitään, saati tehdä 90-luvun mestariteoksiaan uusiksi. Minusta Bloodsports onkin oikein hyvä albumi ihan itsenään.

Minulle yhtyeen paluu, jokainen uusi kappale vanhojen lämmittelystä puhumattakaan kun on vain ja ainoastaan onnellista.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Klara vappen, bara vatten ja Suede!

  1. Hyvä albumi tosiaan. Varsin paljon juuri sellainen kuin Sueden paluulevyltä saattoi odottaa. Tasaisen, niin, hyvä kokonaisuus. Ihan huiput puuttuu, mutta niin myös selvästi valjummat biisit. Luonteva jatke A New Morningille, vaikka vuosia menikin tässä välissä aika monta. Etukäteen mainostettuja Dog Man Star -tunnelmia kuulen eniten Sometimes I Feel I’ll Float Awayssä, nuo urut varmaan. Ylväs biisi. Joskaan en olis pahastunut vaikka väliosassa reviteltäisiin rohkeamminkin!

    Keikka kiinnostaisi.

    • Ylväs on hyvä sana kuvaamaan useampaakin levyn biisiä! Tykkään siitä, että levy ei tunnu turhan kikkailevalta ja sillä tavalla vaikealta, vaan on aika suoraviivainen ja simppeli – hyvällä tavalla siis. Ja se keikka kyllä kiinnostaa täälläkin :)

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s